Hampun polttelu ja pohdiskelu johtivat siihen, että mieleni oli hajoamispisteessä. Pelästyin, että menetän järkeni ja olen kohta sairaalakunnossa. Siinä tilanteessa en enää keksinyt muuta kuin ristiä kädet ja sanoa: ”Jos sä, Jeesus, olet olemassa, niin nyt pelastat tän pään.” Ja hän todellakin pelasti.

Lähdin kotoa kuusitoistavuotiaana löytääkseni rakkautta, sielunrauhaa ja todellisen elämän. Niiden sijaan löysin päihteet ja epämääräisiä ihmissuhteita. Kahdeksantoistavuotiaana, sisältä täysin tyhjänä, odotin lasta. Raskausaika muuttui painajaiseksi ja lopulta sopertelin kuolemanpelossa syntejäni Jumalalle.

Raskas taakka otettiin yltäni. Tuntui samalta kuin hukkuvasta ihmisestä, kun hän saa taistelluksi itsensä pinnalle ja vetää keuhkot täyteen ilmaa.

Poikani itsemurhasta on runsas vuosi. Hän oli 21-vuotias. Olin tosi huolissani hänestä, sillä hänellä oli vaikeuksia. Hänen isäpuolensa soitti minulle päivällä, että nyt ei Joonatanilla ole kaikki hyvin.

Tutkijaluonteena pohdin vakavasti, onko usko Jeesukseen älyllisesti rehellistä. Nousiko hän todella kuolleista? Vakuutuin Raamatun historiallisesta luotettavuudesta, ja niinpä haluan olla Jeesuksen seuraaja. Synnyin rymättyläläiseen maanviljelijäperheeseen muutama vuosi sotien jälkeen. Lapsuus juurrutti minut luontoon, pihaa ja vapautta riitti.

Vankilassa otettu ristitatuointi ja säännöllinen Kakolan kirkossa käyntikään eivät muuttaneet väkivaltaisen ja pelätyn rikollisen elämää. Jumalan piti tehdä se omalla tavallaan.Katu veti puoleensa, kun kotona ei ollut hyvä olla. Isäpuoleni pahoinpiteli minua toistuvasti.

Kirsti: ”Olin päättänyt, että sama hullu tahti ei enää toistuisi. Olin löytänyt uskon ja sen myötä uudet elämänarvot. Se oli tapahtunut muutama vuosi aikaisemmin, jolloin kuolemanpelko ja hengellinen hätä ajoivat etsimään uutta pohjaa. Kyselin, että onko kaikki tässä?

Olin ikäni uskonut Jumalan olemassaoloon, mutta en tuntenut Jeesusta. Rupesin miettimään uskonasioita. Mä halusin muuttua. Menin raamattupiiriin.Olin harrastanut voimannostoa ja ajattelin, että uskonhommakin on samanlaista. Että jos harrastan uskonasioita, tulen uskoon.Sitten mulle tuli voimakas syyllisyyden- ja synnintunto.

Monen vuoden lapsettomuus, toistuvat keskenmenot ja kohtuun kuolleiden kaksospoikien hautaan saattaminen ottivat koville. Usko antoi vihdoin rauhan. Tapasimme opiskelijabileissä Turussa 2000-luvun alussa ja olimme alusta alkaen todella rakastuneita. Vuonna 2004 olimme matkalla USA:ssa, ja Leena sai odottamattoman sairaskohtauksen.

Miten ihmeessä voi saada voiman antaa anteeksi, kun tytär kuoli väkivallan uhrina? Elämämme muuttui kertaheitolla tammikuussa 2011, kun 17-vuotias Laura-tyttäremme surmattiin. On tavattoman vaikeaa käsittää, että oma tytär joutui tällaisen teon uhriksi. Miksi?

Sadat maailman huippu-urheilijat ovat saaneet uransa aikana avun urheilukirurgi Sakari Oravalta. Hän on mies, joka rukoilee apua ja viisautta Jumalalta. Oli vuosi 1979. Vaimoni Aira ja minä tunsimme Jumalan kutsuvan. Aloimme käydä kirkossa.

Korvasin varhaislapsuuden rikkonaisuuden ja koulukiusaamisen erinomaisella opiskelumenestyksellä. Hoitaessani sijoitusjohtajana miljonäärien salkkuja jouduin kovan valinnan eteen: houkuttelenko ihmisiä mammonan vai Jumalan puoleen.