Rukoileva

Miksi jotkut uskonnot hyväksyvät uhkapelaamisen?

Maailman suurimmat uskonnot pitävät uhkapelaamista paheellisena tai ainakin ei-suositeltavana. Vaikka uhkapelaaminen ei olisi suoraan kielletty, tulkitaan niiden olevan ainakin osittain ihmistä ja yhteiskuntaa vahingoittavia ilmiöitä. Hindulaiset pyrkivät elämään mahdollisimman hyveellisesti, jotta he syntyisivät uudestaan paremmassa asemassa. Uhkapelaaminen viihteen muodossa on yleisesti ottaen paheellisena pidetty asia. Tiukimmat hindulaisuuden muodot kieltävät sen kokonaan.

Buddhalaisuus perustuu Buddhan opetuksiin. Koska Buddha opetti uhkapelaamisen johtavan kärsimykseen, välttelevät buddhalaiset uhkapelaamista – tahtovathan buddhalaiset vähentää kärsimyksen määrä maailmassa.

Juutalaisten Talmud katsoo, että uhkapelaaminen on taloudellisesti riskialtista ja että se voi johtaa riippuvuuteen. Koska häviäjä ei saa mitään konkreettista vastinetta pelaamisestaan, voidaan uhkapelivoitot tulkita jopa varastamiseksi. Lisäksi uhkapelit antavat väärän kuvan vaurastumaan pyrkiville ihmisille, eikä niillä ole mitään pysyvää arvoa yhteisölle. Näin ollen juutalaisuus, varsinkin vanhoillinen juutalaisuus, suhtautuu tuomitsevasti uhkapelaamiseen. Israelissa on kuitenkin sallittua pelata lottoa ja harjoittaa urheiluvedonlyöntiä.

Kristittyjen kanta uhkapelaamiseen ei ole aivan selkeä. Raamatussa mainitaan uhkapelit, varsinkin arvat, moneen kertaan. Uudessa Testamentissa Jeesus kuitenkin varoittaa seuraajiaan ahneudesta ja maallisen mammonan tavoittelemisesta. Rahan rakkaudesta varoittaminen ja helpon rahan tuomittavana pitäminen ovat saaneet kristityt kieltämään uhkapelit vuosisatojen ajan, mutta tänä päivänä varsinkin hyväntekeväisyyden varjolla tehtävä rahapelaaminen on hyväksytympää. 

Islamin oppien mukaan uhkapelaaminen on ”haram”, eli kielletty teko, mihin sitoutuminen johtaisi islamilaisen lain mukaisiin rangaistuksiin. Muhammadin kerrotaan vastustaneen kaikenlaisia rahapelejä korttipeleistä hevosurheiluun ja arpajaisiin.

Rahapelaamisen on katsottu nostavan esille ihmisen huonot puolet

Joissain uskonnoissa uhkapelaaminen on ollut yhteisöllinen teko, tai jopa uskonnollisia piirteitä saanut aktiviteetti. Esimerkiksi joissain intiaanikulttuureissa uhkapelaaminen on ollut tärkeä osa arkea. Uhkapelissä voittaminen kertoi henkilön hengellisistä lahjoista, sillä (arpa)peli ja uskonto linkittyivät toisiinsa läheisesti. Vanhan Testamentin aikoinakin Jumalan tahtoa yritettiin selvittää arpojen avulla. Joissain uskonnoissa uskonnon varjolla tehty vastikkeellinen pelaaminen on hyväksyttyä. Esimerkiksi Indonesiassa hindut saattavat harjoittaa vastikkeellista pelaamista uskonnollisissa seremonioissaan. Myös joissain protestanttisissa yhteiskunnissa hyväksytään rahapelit, joiden tuotosta ainakin osa menee yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

Periaatteessa kuitenkin maailman valtauskontojen kanta uhkapeliviihteeseen on ennemmin tuomitseva kuin hyväksyvä. Monoteistiset uskonnot ovat yleensä katsoneet viihteellisen rahapelaamisen nostavan esille ihmisen huonot puolet, joten se on katsottu rikkeeksi perhettä, yhteiskuntaa tai jopa jumalaa vastaan. Uhkapelaamista koskevan kiellon on katsottu turvaavan perheen ja yhteiskunnan koossa pysyminen. 

Uhkapelaamiselle vuosisatojen ajan asetettua kieltoa voidaan perustella myös siten, että monoteistisissa uskonnoissa kaikenlainen yliluonnollinen on Jumalan yksinoikeus, ja vain pyhät tekstit ovat saaneet ohjata ihmisen toimintaa. Esimerkiksi sattumanvaraisuuden on katsottu kyseenalaistavan Jumalan tahdon. Sattumaa ja sattumanvaraisuutta pidetäänkin vasta 1600-luvun käsitteenä, kun tiede ja uskonto alkoivat erottautua toisistaan. Lisäksi on katsottu, että vastikkeellinen pelaaminen rohkaisee epäjumalien – kuten mammonan – palvontaan.

Protestanttisuus painottaa rehellisen työn merkitystä. Toimeentulo on pitänyt hankkia omasta selkänahasta, eli arvoilla tai vedonlyönnillä. Rahapelaamista pidettiin ja pidetään osittain edelleenkin liian helppona tienä vaurastua. Kasinot tarjoavat ilmaiskierroksia myös tänä vuonna, ja päävoitot voivat olla miljoonia euroja. Tällaisen äkkirikastumisen tavoittelu sotisi protestanttista työmoraalia vastaan, ja voisi johtaa huonoille teille.

Hyvän tahdon pelaaminen tapa auttaa lähimmäistä?

Kuvalähde: Veikkaus.fi

Esimerkiksi Suomessa valtionyhtiö Veikkaus antaa osan rahapeleillä kokoon saaduista rahoista hyväntekeväisyyteen. Veikkauksella on monopoli kaikkiin rahapeleihin, ja se kääriikin jättivoitot joka vuosi. Moni pelaaja perustelee tappiollista pelaamistaan sillä, että on ainakin tullut tukeneeksi veteraaneja, peliongelmaisia ja muita Veikkaukselta apua saavia. Tosiasiassa hyväntekeväisyyteen ohjattava raha on prosentuaalisesti erittäin pieni, mutta näin Veikkaus saa jatkaa toimintaansa. Hyvän tahdon pelejä on helpompi mainostaakin.

Suomen kirkon rahapelaamista koskevien asenteiden muuttumisen katsotaan alkaneen noin sata vuotta sitten. Evankelisluterilainen kirkko ei ole esittänyt suoraa kantaa uhkapelaamiseen pitkään aikaan. Koska loton ja rahapeliautomaattien pelaaminen voidaan nähdä myös tapana auttaa lähimmäistä, eivät papit voi oikein kieltääkään pelaamista. Kirkko kuitenkin kannustaa ensisijaisesti hoitamaan työn, perheen ja muut velvoitteet. Mikäli pelaaminen muuttuu harrastuksesta riippuvuudeksi, ei henkilöä kuitenkaan nähdä synnillisenä pakanana, vaan apua tarvitsevana sairaana. Peliriippuvuus on nykyään virallisesti sairaus, eli mielenterveyden häiriö. Papit eivät siis nuhtele ja määrää rangaistuksia, vaan pyrkivät ohjaamaan tiedossaan olevan peliriippuvaisen hoidon ja avun piiriin. 

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on pinterest
Pinterest